Yks vanhempi leiska häiden jälkeen on jäänyt julkaisematta, joten tässäpä tämä. Ei mitään sen suurempia merkityksiä, halusin vain skräpätä meidän ihanista apulaisista eli siskostani, joka toimi kaasona ja mieheni veljestä, joka oli bestman. Tämä on taas sitä skräppäystä skräppäämisen ilosta. :)
19. huhtikuuta 2011
17. huhtikuuta 2011
Terapiaa
Perjantain jälkeen tuli pitkästä aikaa tarve tehdä terapialeiska. Muuten täällä onkin aika mennyt häämatka-albumia skräpätessä. Siitä joskus myöhemmin lisää. Tässä kuitenkin nyt tämä terapia. Asia on kyllä melko henkilökohtainen, mutta päätin sivun kuitenkin julkaista. Tuskinpa siitä mitään haittaa mulle koituu.
Jokainen voi googlettaa, mitä otsikko tarkoittaa. Mutta kuten tarinakin kertoo, sain perjantaina varmistuksen jo hetken epäilemälleni asialle. Suvun perinnöllinen silmäsairaus on minullakin, vaikka sen piti periytyä X-kromosomaalisesti eli vain miesten piti sairastua. Kantajaksi minut on todettu jo vuosia sitten ja silloin jo tiesin, että mahdollisesti joskus syntyville poikalapsille se periytyy 50 % todennäköisyydellä. Vielä tämä ei elämään vaikuta millään tavalla eikä kukaan tiedä missä tahdissa sairaus etenee tai eteneekö ollenkaan. Vuosittaisten kontrollien myötä ollaan sitten aina viisaampia missä mennään. Että semmosta.
Ai juu ja ei mulla normaalisti ole nuin isot mustuaiset. :D Kuva on otettu perjantaina laajentavien tippojen jälkimainingeissa.
Jokainen voi googlettaa, mitä otsikko tarkoittaa. Mutta kuten tarinakin kertoo, sain perjantaina varmistuksen jo hetken epäilemälleni asialle. Suvun perinnöllinen silmäsairaus on minullakin, vaikka sen piti periytyä X-kromosomaalisesti eli vain miesten piti sairastua. Kantajaksi minut on todettu jo vuosia sitten ja silloin jo tiesin, että mahdollisesti joskus syntyville poikalapsille se periytyy 50 % todennäköisyydellä. Vielä tämä ei elämään vaikuta millään tavalla eikä kukaan tiedä missä tahdissa sairaus etenee tai eteneekö ollenkaan. Vuosittaisten kontrollien myötä ollaan sitten aina viisaampia missä mennään. Että semmosta.
Ai juu ja ei mulla normaalisti ole nuin isot mustuaiset. :D Kuva on otettu perjantaina laajentavien tippojen jälkimainingeissa.
3. huhtikuuta 2011
Muutama maistiainen kaukomailta
Kotosalla ollaan tässä nyt puolisen viikkoa oltu, töissä käyty ja vietetty viikonloppua sukuloimassa. Muutama kuva reissusta. Matka meni oikein mukavasti vaikka toisella viikolla sato melkeinpä aina. Paluumatkalla yksi meän seurueen minibusseista ajo ojaan, mutta onneksi ei mitään sattunu. Lisäksi piti tehä lentokoneella mutka Phuketissa, koska osa matkustajista ei ollu päässy Krabin kentälle tulvien takia. Ihana kuitenki olla kotona, osaa taas arvostaa suomalaisia, omaa kulttuuria ja ruokaa.
Nyt olisi sitten edessä se kuvatilauksen tekeminen ja kuviahan on satoja. Millon lie sen sais aikaseksi. Skräpättäväksi olen muutaman kuvan tulostanut itsekin, mutta en kaikkia kehtaa kuitenkaan.
Nyt olisi sitten edessä se kuvatilauksen tekeminen ja kuviahan on satoja. Millon lie sen sais aikaseksi. Skräpättäväksi olen muutaman kuvan tulostanut itsekin, mutta en kaikkia kehtaa kuitenkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)